KUVAUSPÄIVÄ NO 1, (huhtikuu 2011)
Heli kertoili tuossa omassa blogitekstissään tokasta ja kolmannesta Tyttökalenterikuvauspäivästä. Sitä lukiessani muistin, että, hei, Helihän ei ollutkaan silloin mukana! Jotenkin on tottunut, että Heli on aina kaikessa mukana. Ja järjestämässä. Apua, ollaanko me oltu kokonainen päivä ilman Heliä??? Ja ollaan hengissä. Hui sentään! :D
No, asiakaspalvelutöitäkin on (joskus) tehtävä. Vaikka mukaviahan nämä kuvausjutut toki on! Mutta asiakkaat siis etusijalla kuitenkin.
Päivä järjestettiin tosi lyhyellävaroitusajalla. Kuvaaja Derek saatiin paikalle, ja hänelle taisi kuvien laatu selvitä vasta kun häntä riepoteteltiin pitkin ammattikoulun sokkoisia käytäviä.
Nimittäin upeat ja ahkerat stylistiopiskelijat olivat järjestäneet kuvauspaikat Kouvolan Ammattikoulun eri osastoilla; Olivat käyneet tutustumassa paikkoihin, ja myöskin sopineet opettajien kanssa, että saadaan tulla häiriköimään opetustunteja.
Päivä alkoi Hius- ja Kauneuspisteellä. Stylistiopiskelijat meikkasivat ja meidän kampaajat kampasivat. Malleina olivat Laura O (juuri ennen äitiyslomaansa), Pia, Jenna ja juuri taloon tullut Caro. Caro parka oli ihan ymmällä kaikesta.Mutta ihan ammattilaisen ottein poseerasi sähköasentajana ... Huulipunapuikko kädessään!
Mukana kuvauspäivässä oli myös joukko saksalaisia stylistiopiskelijoita. Heidän tehtävänään oli kuvata kuvauksia, ja antaa sitten kuvat meidän käyttöömme. No,liekkö päivä ollut heidän mielestään liian pitkä, vaiko liian tylsä, kuka tietää. Ainankin he päättivät sen kesken lopettaa.Ilmoittamatta siitä kenellekään.
Ja minä vieläkin tarkastelen postiani, että olisiko niitä kuvauskuvia tullut. Eipä ole näkynyt. Ehkä ihailevat niitä siellä Sakassa nyt porukalla, eivätkä raaski meitä ilahduttaa niillä..? HIH. ;)
Kuvaukset aloitettiin auto-osastolla, jossa Laura iloisesti poseerasi vanhan Volvo Amazonin asentajana. Kuvauksia seurasi meidän seurueen lisäksi noin 2-3 luokallista oppilaita autopuolelta. Että meno oli kuin suuremmissakin mallikuvauksissa. (Täällä muuten ne saksalaiset vieraat olivat vielä ihan "töpinöissään" kameroidensa kanssa!)
Ja huonoa kuvaahan Laurasta ei saa, vaikka yrittäisi, joten on turhaa edes sanoa, että hyvältä näytti. Jo ekojen kuvien jälkeen toesimme,että kalenterista tulee ihan huippu hyvä!
Seuraavaksi kameran eteen astui Jenna, putkimiehen roolissaan. Kuvauspaikkana oli eräänlainen hiekkalaatikko putkipuolen luokassa.Ja taas läsnä oli reippaanlaisesti yleisöä. Ja meitä kohdeltiin talon henkilökunnan puolesta lähes kuin kuninkaallisia vieraita. Iso kiitos kaikille vielä! Ja Jenna poseerasi kuin vanha tekijä, vaikka hetken piti miettiä,että miten päin lapiota pidetään kädessä.. ;)
Itse hyppelehdin taas, tuttun tapaan, vähän siellä ja täällä. Taskussani tuliterä puhelin. No, sehän ei tietysti siellä taskussa pysynyt, vaan räpsähti, kesken erään loikan, luokan betonilattialle. Kaikki läsnäolevat hiljentyivät kuin käskystä, ja hetken kuuli vaan vaimeaa ritinää. Sitten kuului: "Nyt kuullosti kalliilta". Allekirjoittanut ei lausetta ymmärtänyt silloin,muuta huollon jälkeen kyllä: Se koikkelehtiminen maksoi sitten 250 euroa!
Seuraavana parrasvaloihin astui Caroline. Joka sai ylleen tietty turvaliivit. ja alle tulevan pomon hikisen paidan! Siitä se oli varmaan ilo aloittaa tuore työura...? Caro muuten omaa sellaista jänskää ,musta-valkoisten Hollywood-aikojen, glamouria kuvissaan. Siis varmaan muutenkin,mutta kameran takaa nähtynä se selvisi minullekin.
Sitten hypättiin ammattikoulun pikkubussin kyytiin, ja siirryttiin helikopteriosastolle, joka sijaitsi muutaman kilometrin päässä. Luulimme,että siellä on joku kopterin raato palasina jossain pimeän ja nuhruisen hallin nurkassa. Taisivat leukamme loksahtaa, kun näimme upean siistissä halluissa kokonaisia helikoptereja, useita, ja lentokonekin!
Pia siellä sitten" lenteli" yhtä jos toista konetta, ja siinä ohessa, ihan virtuoosimaisesti, rasvaili propeleja ja muttereita.
Iso kiitos vielä ammattikoulun henkilökunnalle ja stylisteille (myös niille kadonneille Saksalaiselle: Päivä oli hienosti järjestetty ja kohtelu oli ylitse vuotavan ystävällistä! Ja tietysti Derekille, joka aina suostuu kaikkeen,mitäehdotamme...KIITOS!! :D T:Outi
Heli kertoili tuossa omassa blogitekstissään tokasta ja kolmannesta Tyttökalenterikuvauspäivästä. Sitä lukiessani muistin, että, hei, Helihän ei ollutkaan silloin mukana! Jotenkin on tottunut, että Heli on aina kaikessa mukana. Ja järjestämässä. Apua, ollaanko me oltu kokonainen päivä ilman Heliä??? Ja ollaan hengissä. Hui sentään! :D
No, asiakaspalvelutöitäkin on (joskus) tehtävä. Vaikka mukaviahan nämä kuvausjutut toki on! Mutta asiakkaat siis etusijalla kuitenkin.
Päivä järjestettiin tosi lyhyellävaroitusajalla. Kuvaaja Derek saatiin paikalle, ja hänelle taisi kuvien laatu selvitä vasta kun häntä riepoteteltiin pitkin ammattikoulun sokkoisia käytäviä.
Nimittäin upeat ja ahkerat stylistiopiskelijat olivat järjestäneet kuvauspaikat Kouvolan Ammattikoulun eri osastoilla; Olivat käyneet tutustumassa paikkoihin, ja myöskin sopineet opettajien kanssa, että saadaan tulla häiriköimään opetustunteja.
Päivä alkoi Hius- ja Kauneuspisteellä. Stylistiopiskelijat meikkasivat ja meidän kampaajat kampasivat. Malleina olivat Laura O (juuri ennen äitiyslomaansa), Pia, Jenna ja juuri taloon tullut Caro. Caro parka oli ihan ymmällä kaikesta.Mutta ihan ammattilaisen ottein poseerasi sähköasentajana ... Huulipunapuikko kädessään!
Mukana kuvauspäivässä oli myös joukko saksalaisia stylistiopiskelijoita. Heidän tehtävänään oli kuvata kuvauksia, ja antaa sitten kuvat meidän käyttöömme. No,liekkö päivä ollut heidän mielestään liian pitkä, vaiko liian tylsä, kuka tietää. Ainankin he päättivät sen kesken lopettaa.Ilmoittamatta siitä kenellekään.
Ja minä vieläkin tarkastelen postiani, että olisiko niitä kuvauskuvia tullut. Eipä ole näkynyt. Ehkä ihailevat niitä siellä Sakassa nyt porukalla, eivätkä raaski meitä ilahduttaa niillä..? HIH. ;)
Kuvaukset aloitettiin auto-osastolla, jossa Laura iloisesti poseerasi vanhan Volvo Amazonin asentajana. Kuvauksia seurasi meidän seurueen lisäksi noin 2-3 luokallista oppilaita autopuolelta. Että meno oli kuin suuremmissakin mallikuvauksissa. (Täällä muuten ne saksalaiset vieraat olivat vielä ihan "töpinöissään" kameroidensa kanssa!)
Ja huonoa kuvaahan Laurasta ei saa, vaikka yrittäisi, joten on turhaa edes sanoa, että hyvältä näytti. Jo ekojen kuvien jälkeen toesimme,että kalenterista tulee ihan huippu hyvä!
Seuraavaksi kameran eteen astui Jenna, putkimiehen roolissaan. Kuvauspaikkana oli eräänlainen hiekkalaatikko putkipuolen luokassa.Ja taas läsnä oli reippaanlaisesti yleisöä. Ja meitä kohdeltiin talon henkilökunnan puolesta lähes kuin kuninkaallisia vieraita. Iso kiitos kaikille vielä! Ja Jenna poseerasi kuin vanha tekijä, vaikka hetken piti miettiä,että miten päin lapiota pidetään kädessä.. ;)
Itse hyppelehdin taas, tuttun tapaan, vähän siellä ja täällä. Taskussani tuliterä puhelin. No, sehän ei tietysti siellä taskussa pysynyt, vaan räpsähti, kesken erään loikan, luokan betonilattialle. Kaikki läsnäolevat hiljentyivät kuin käskystä, ja hetken kuuli vaan vaimeaa ritinää. Sitten kuului: "Nyt kuullosti kalliilta". Allekirjoittanut ei lausetta ymmärtänyt silloin,muuta huollon jälkeen kyllä: Se koikkelehtiminen maksoi sitten 250 euroa!
Seuraavana parrasvaloihin astui Caroline. Joka sai ylleen tietty turvaliivit. ja alle tulevan pomon hikisen paidan! Siitä se oli varmaan ilo aloittaa tuore työura...? Caro muuten omaa sellaista jänskää ,musta-valkoisten Hollywood-aikojen, glamouria kuvissaan. Siis varmaan muutenkin,mutta kameran takaa nähtynä se selvisi minullekin.
Sitten hypättiin ammattikoulun pikkubussin kyytiin, ja siirryttiin helikopteriosastolle, joka sijaitsi muutaman kilometrin päässä. Luulimme,että siellä on joku kopterin raato palasina jossain pimeän ja nuhruisen hallin nurkassa. Taisivat leukamme loksahtaa, kun näimme upean siistissä halluissa kokonaisia helikoptereja, useita, ja lentokonekin!
Pia siellä sitten" lenteli" yhtä jos toista konetta, ja siinä ohessa, ihan virtuoosimaisesti, rasvaili propeleja ja muttereita.
Iso kiitos vielä ammattikoulun henkilökunnalle ja stylisteille (myös niille kadonneille Saksalaiselle: Päivä oli hienosti järjestetty ja kohtelu oli ylitse vuotavan ystävällistä! Ja tietysti Derekille, joka aina suostuu kaikkeen,mitäehdotamme...KIITOS!! :D T:Outi
