Los Angeles ja Las Vegas 2009
Ikävä kyllä tälle matkalle lähti Hiuspisteeltä vaan Ari ja Outi, ja hekin omalla rahalla...
Eli kysessähän oli kansainvälinen Goldwel Trend Zoom -kilpailu, jonne kutsuttiin kilpailemaan omissa maissaan ykkösiksi tulleet. Ja Suomi ja Virohan kisasivat taas yhdessä.
Oli laskeskeltu, ettö joku kisaan osallistuneista Hiuspisteiltä sinne kyllä yltää, mutta tiukaksi meni: Kerttu ja Heli tulivat hienosti kyllä sarjassaan kakkoseksi ja kolmoseksi. Mutta, ikävä kyllä, niillä ei matka irronnut.
Matka kesti viikon, ja se sisälsi mm. 12 nousua ja laskua lentokoneella, hotellivaihdon ja 3 osavaltiota. Joten kiirettä, tosi kiirettä, piti! Kerttu oli tehnyt Outille mukaan kampauksenkin, rakentanut villalankakerän päälle huikean hienon kampauksen, koska aiktaulu näytti jo Suomessa luettuna aika tosi tiukalta. Ja tarpeeseen tuo valmis kampaus tulikin; aikaa laittautumiseen oli 1 tunti, ja ajoissa Outi kipsutteli paikalle korkeissa koroissaan, ja illan hienoimmassa kampauksessaan sinne gaalaan! Juhlassa tosin Ari otti kunnian kampauksen teosta.. (Anteeksi, Kerttu)
Suomen tyhmä oli kooltaan noin parisenkymmentä henkeä, ja ikäeroa vanhimmalla ja nuorimmalla oli reilusti yli 60 vuotta. Mutta silti kaikki sujui paemmin kuin hyvin! Kaikki olivat aina sovitusti paikalla, ja yhteishenki oli koko matkan ajan erinomainen!
Matkalla päästiin ihmettelemään, paitsi tietysti itse kilpailua ja huikeaa palkintojenjakogaalaa, Vegasin hulluakin hullumpaa kasinoelämää (hotellissamme asui muuten pari elävää leijonaakin..), Arizonan karua Kuivuutta ja luontoa jättiläiskanjoneineen (Vain ne luurangot Arizona-kylttien vierillä puuttui. Korppikotkia kyllä nähtiin!), Losin musiikki- ja elokuva sekä Diseny-elämää (Hotelli hollywoodissa on paikka jossa rokkarit ovat muinoin heitelleet telkkareita ikkunoista, ja hypelleet kuulemma joskus itsekin! Ikkunoissa lukikin nyt lohduttavia lauseita, jos on tullut liian synkkiä mieleen, kuten: " Rock´n´Rolla on elämässä tärkeintä" jne.), suomalaisosaamista kiekkokaukalossa (oli kyllä hienoa olla suomalaisena Mahtiankkojen ja Kanuskien pelissä. Ja suomaliset vieraat jäähallissa kyllä huomaattiin ja KUULTIIN..) sekä iloisia shoppailuhetkiä (jos joku vielä kaiken tämän jälkeen jaksoi ja kerkesi)!!
Moni mainitsi Saku Koivun vanhempien ja Teemu Selänteen tapaamisen parhaaksi kokemukseksi.Saku-onneton meni tekemään syöttöpisteen, ja joutui johonkin haastatteluihin, eikä kerennyt suomalaisia moikkaamaan. Tämä ei tosin edes kuulunut kisamatkaohjelmaan, mutta oli hauska ja tervetullut yllätys.
Ai, miten kisassa kävi?? Hyvä kysymys. Voitot menivät muihin maihin, mutta hienosti edustivat Suomen ja Viron tytöt muuta seuruetta, itseään ja maitaan. Matka, ja kaikki siihen liittyvä, oli NIIN hieno ja huikea kokemus, että itse kilpailu jäi vähän taustalle, eikä menestymiellä ollut niin suurta väliäkään kai... Suurin osa suomalaisita torkkuikin palkintojenjakogaalan juhlallisuuksissa, hämärissä valoissa, raskaan Arizona-päivän jälkeen!
Unohtumaton matka, joka edelleen vääntää suunpielet ylöspäin, kun siihen osallistuneet sitä muistelevat =D
Outi
Eli kysessähän oli kansainvälinen Goldwel Trend Zoom -kilpailu, jonne kutsuttiin kilpailemaan omissa maissaan ykkösiksi tulleet. Ja Suomi ja Virohan kisasivat taas yhdessä.
Oli laskeskeltu, ettö joku kisaan osallistuneista Hiuspisteiltä sinne kyllä yltää, mutta tiukaksi meni: Kerttu ja Heli tulivat hienosti kyllä sarjassaan kakkoseksi ja kolmoseksi. Mutta, ikävä kyllä, niillä ei matka irronnut.
Matka kesti viikon, ja se sisälsi mm. 12 nousua ja laskua lentokoneella, hotellivaihdon ja 3 osavaltiota. Joten kiirettä, tosi kiirettä, piti! Kerttu oli tehnyt Outille mukaan kampauksenkin, rakentanut villalankakerän päälle huikean hienon kampauksen, koska aiktaulu näytti jo Suomessa luettuna aika tosi tiukalta. Ja tarpeeseen tuo valmis kampaus tulikin; aikaa laittautumiseen oli 1 tunti, ja ajoissa Outi kipsutteli paikalle korkeissa koroissaan, ja illan hienoimmassa kampauksessaan sinne gaalaan! Juhlassa tosin Ari otti kunnian kampauksen teosta.. (Anteeksi, Kerttu)
Suomen tyhmä oli kooltaan noin parisenkymmentä henkeä, ja ikäeroa vanhimmalla ja nuorimmalla oli reilusti yli 60 vuotta. Mutta silti kaikki sujui paemmin kuin hyvin! Kaikki olivat aina sovitusti paikalla, ja yhteishenki oli koko matkan ajan erinomainen!
Matkalla päästiin ihmettelemään, paitsi tietysti itse kilpailua ja huikeaa palkintojenjakogaalaa, Vegasin hulluakin hullumpaa kasinoelämää (hotellissamme asui muuten pari elävää leijonaakin..), Arizonan karua Kuivuutta ja luontoa jättiläiskanjoneineen (Vain ne luurangot Arizona-kylttien vierillä puuttui. Korppikotkia kyllä nähtiin!), Losin musiikki- ja elokuva sekä Diseny-elämää (Hotelli hollywoodissa on paikka jossa rokkarit ovat muinoin heitelleet telkkareita ikkunoista, ja hypelleet kuulemma joskus itsekin! Ikkunoissa lukikin nyt lohduttavia lauseita, jos on tullut liian synkkiä mieleen, kuten: " Rock´n´Rolla on elämässä tärkeintä" jne.), suomalaisosaamista kiekkokaukalossa (oli kyllä hienoa olla suomalaisena Mahtiankkojen ja Kanuskien pelissä. Ja suomaliset vieraat jäähallissa kyllä huomaattiin ja KUULTIIN..) sekä iloisia shoppailuhetkiä (jos joku vielä kaiken tämän jälkeen jaksoi ja kerkesi)!!
Moni mainitsi Saku Koivun vanhempien ja Teemu Selänteen tapaamisen parhaaksi kokemukseksi.Saku-onneton meni tekemään syöttöpisteen, ja joutui johonkin haastatteluihin, eikä kerennyt suomalaisia moikkaamaan. Tämä ei tosin edes kuulunut kisamatkaohjelmaan, mutta oli hauska ja tervetullut yllätys.
Ai, miten kisassa kävi?? Hyvä kysymys. Voitot menivät muihin maihin, mutta hienosti edustivat Suomen ja Viron tytöt muuta seuruetta, itseään ja maitaan. Matka, ja kaikki siihen liittyvä, oli NIIN hieno ja huikea kokemus, että itse kilpailu jäi vähän taustalle, eikä menestymiellä ollut niin suurta väliäkään kai... Suurin osa suomalaisita torkkuikin palkintojenjakogaalan juhlallisuuksissa, hämärissä valoissa, raskaan Arizona-päivän jälkeen!
Unohtumaton matka, joka edelleen vääntää suunpielet ylöspäin, kun siihen osallistuneet sitä muistelevat =D
Outi
